Ensihoito tarkoittaa ammattihenkilöstön (ambulanssihenkilökunta) potilaalle hoitolaitoksen ulkopuolella antamaa hengenpelastavaa tai vamman pahenemista estävää hoitoa. Ensihoitajat antavat ensihoitoa sairaalan ulkopuolella potilaan kotona tai onnettomuuspaikoilla. Ensiavusta sen erottaa suorittajien saama ammatillinen koulutus sekä käytettävissä olevat hoitovälineet.
Joskus myös terveyskeskusten ja sairaaloiden päivystyspoliklinikoilla ensivaiheessa annettua hoitoa kutsutaan ensihoidoksi, mutta tällöin termin käyttäminen ei täysin vastaa ensihoidon määritelmiä. Onnettomuustilanteissa ensihoitoyksikkö tuo potilaalle ensimmäisen avun, josta tulee termi ensihoito.
Hoitolaitoksen ulkopuolisen hoidon aktivoiminen tapahtuu avuntarvitsijan soittaessa hätänumeroon (Suomessa 112). Hätäkeskuspäivystäjä tekee riskinarvion soittajan antamien tietojen pohjalta ja tarvittaessa lähettää ennalta määritellyn ohjeistuksen mukaan oikeanlaista apua soittajalle. Mikäli et arvele hengen tai terveyden välittömästi uhannuttuna, kannattaa ensisijaisesti soittaa päivystysapuun (116 117), joka toimii valtakunnallisesti. Päivystysavussa sinua neuvoo ja ohjeistaa oman alueesi päivystyksen terveydenhuollon ammattilaiset.
Suomessa hoitolaitoksen ulkopuolella tapahtuvaa ensihoitoa tarjotaan neliportaisen ensihoitojärjestelmän avulla:
-ensivaste (alustavaan, hengenpelastavaan ensiapuun kykenevä yksikkö)
-perustaso (potilaan peruselintoiminnoista kohteessa ja kuljetuksen aikana huolehtimaan kykenevä yksikkö)
-hoitotaso (vakavasti sairastuneesta tai loukkaantuneesta potilaasta kohteessa ja kuljetuksen aikana huolehtimaan kykenevä yksikkö)
-lääkäriyksikkö (ensihoitoon ja hätätilapotilaiden hoitoon perehtyneen ensihoitolääkärin potilaan luokse tuova yksikkö).